Wieliczka suolakaivos Krakovan lähellä on epäilemättä yksi Puolan suosituimmista nähtävyyksistä. Kaivoksen uumenissa vierailee vuosittain yli miljoona turistia kaikkialta maailmaa. Se on yksi ehdoton vierailukohde Krakovan matkan yhteydessä. Miksi Wieliczkasta on tullut niin suosittu vierailukohde? Lue suolakaivoksen mielenkiintoisesta ja ainutlaatuisesta historiasta tässä blogitekstissä.
Sisältö:
Perustietoja Wieliczkan suolakaivoksesta
Suolakaivoksen tunneleiden kokonaispituus on yli 245 km. On lähes mahdotonta kuvitella kuinka paljon suolaa on kaivoksesta ehditty kaivaa yli 700 vuoden aikana. Kaivoksen syvin taso ulottuu jopa 327 metriä maanpinnan alapuolelle. Turistikierrokset laskeutuvat niin sanotulle kolmannelle tasolle, tarkalleen 135 metrin syvyyteen. Lämpötila Wieliczkan suolakaivoksessa on tasainen ympäri vuoden, pysytellen noin 17-18 celsiusasteen paikkeilla. Turistit ehtivät kierroksen aikana vierailla vain hyvin pienellä alueella koko kaivoksen pinta-alasta: kierroksen aikana he näkevät vain noin 2 prosenttia kaikista kaivoksen maanalaisista toiminnoista. Vuonna 1978 Wieliczkan ja Bochnian kuninkaalliset suolakaivokset pääsivät arvostettuun Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon. Tuolloin Wieliczka oli vielä Puolan suurin suolan tuottaja. Teollisesti suolaa tuotettiin Wieliczkan kaivoksessa vielä vuoteen 1996 asti. Sen jälkeen suolan tuottaminen ei ole ollut enää kannattavaa. Nykyään matkailu onkin korvannut kaivostoiminnan Wieliczkan merkittävimpänä tulonlähteenä.
2. Wieliczkan lyhyt historia neoliittiselta ajalta nykypäivään asti
Vuosisatojen ajan suolaa pidettiin aarteena; sitä kutsuttiin aikoinaan "valkoiseksi kullaksi". Luonnollisten suolalähteiden löytyminen ja sen hyödyntäminen olivat syynä ympäröivien kaupunkien ja alueiden kehittymiseen. Kaivoksen lähistöllä asuvat ihmiset vaurastuivat, ja suolan ansiosta alueen läpi alkoi kulkea tärkeitä kauppareittejä. Se puolestaan loi lisää uusia mahdollisuuksia erilaisille kauppiaille. Suola oli aikoinaan yksi kannattavimmista kauppatavaroista, sillä se oli yksi harvoista tavoista säilöä elintarvikkeita - ja samalla kaikkein tehokkain. Mineraali itsessään oli niin arvokasta, että sitä käytettiin valuuttana vielä 1300-luvulla. Huomion arvoista on, että Puolassa suolaa käytettiin valuuttana vielä paljon myöhemmin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Vanhimmat jäljet suolan louhimisesta on löydetty Alpeilta ja ne ajoittuvat 5. vuosituhannelle eaa. Tuolloin (ja vielä todella kauan sen jälkeen) yleisin menetelmä suolan talteenottoon oli veden haihduttaminen suolavesilähteistä. Tätä jatkettiin niin kauan, kunnes luonnolliset lähteet olivat ehtyneet. Sen jälkeen ihmiset alkoivat louhia suolaa syvemmältä.
Kaivostoiminnan alku Wieliczkassa
Wieliczkassa alku oli noudatti samaa kaavaa. Aluksi hyödynnettiin myös pelkästään luontaisia suolavesilähteitä. Tutkimusten mukaan ensimmäiset yritykset hyödyntää suolavettä nykyisen Wieliczkan alueella ajoittuvat vuoteen 3000 eaa. Krakovan suolamuseon työntekijöiden tekemien arkeologisten kaivausten ansiosta suolamuseossa on nähtävillä esihistoriallisia suolaveden haihduttamislaitteistoja. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa tapa saada suolaa. Kaikkein vanhimpana menetelmänä pidetään veden keittämistä niin kauan, kunnes se haihtui kokonaan; näin saviastian pohjalle jäi vain puhdasta suolaa. Keski-Euroopan vanhimmat suolaruukut on löydetty Wieliczkan lähellä sijaitsevasta Baryczin kylästä. Kun suolavesilähteet lakkasivat virtaamasta suoraan maanpintaan, ihmiset alkoivat kaivaa syvemmältä. Pian löydettiin kalliossa kiinni olevia suolakerrostumia.
Keskiaika
Yksinkertaisia avolouhoksia alettiin pian muuttaa tunnelilouhoksiksi. Kaivokseen rakennettiin pystysuoria kulkukäytäviä, joista erkani useita vaakasuoraan kulkevia maanalaisia tunneleita. Keskiajan lopulla Wieliczkassa työskenteli noin 350 ihmistä ja suolan vuosituotanto oli noin 7-8 tuhatta tonnia. Tuotantomäärä on erittäin suuri, kun otetaan huomioon, että työ oli vain kausiluonteista. Paikallisten kaivostyöläisten työvuosi jakaantui kaivostyön ja maataloustöiden kesken.
Uusi aika
1500-luvulla kaivostoiminta muuttui ympärivuotiseksi ja ammattimaiseksi. Asiantuntijoita palkattiin yhä enemmän, ja samoihin aikoihin luotiin Puolan ensimmäinen maanalainen kartta. Vanhimmat säilyneet Wieliczkan kartat ovat peräisin 1830-luvulta. Kaivos oli niin tärkeä, että silloinen Krakovan hallitsija Henrik IV Probus oli määrännyt rakennettavaksi parantolan Wieliczkassa työskenteleville kaivostyöläisille jo 1200-luvun lopulla. Kaivostyöläisten työ oli kuitenkin niin vaarallista, että onnettomuuksien uhreille tarkoitettujen parantoloiden lisäksi kaivostyöläisten leskille ja orvoille rakennettiin tukiasuntoja, joissa he saivat asua, jos perheen ainoa elättäjä kuoli työssä. 1200-luvun loppupuolella Wieliczkan kaivostoiminnan pyörittämistä varten perustettiin myös yritys nimeltä "Kraków Żupy" . Siihen kuuluivat Wieliczkan ja läheisen Bochnian suolakaivokset. Yhtiö harjoitti toimintaansa lähes 500 vuoden ajan, aina vuoteen 1772 asti, eli Puolan jakoon asti.
1300-luvulla suolakaivosten tulot muodostivat yli 30 prosenttia Puolan kuningaskunnan kokonaistuloista. Näillä rahoilla maksettiin ylläpidettiin muun muassa kuninkaallista hovia ja tärkeitä kauppareittejä vartioivat linnat ja linnoitukset. Myös Krakovan akatemian (myöhemmin nimi muutettiin Jagiellonian yliopistoksi), yksi Keski-Euroopan vanhimmissa yliopistoista, perustettiin Wieliczkan suolakaivoksesta saaduilla tuloilla. Wieliczkan suolakaivos oli vielä 1500-luvulla yksi Euroopan menestyneimmistä ja parhaiten kukoistavimmista yrityksistä.
Puolan jako (Krakova päätyy osaksi Itävalta-Unkaria)
Puolan ensimmäisen jaon jälkeen vuonna 1772 Wieliczka ei kuulunut enää Puolan kuninkaalle ja hoville. Puola lakkasi olemasta valtiona yli 120 vuodeksi. Itse suolakaivokselle tästä ei koitunut kuitenkaan suoranaisesti mitään kielteisiä seurauksia. Kaivoksen työn organisoinnissa ja dokumentoinnissa tapahtui monia merkittäviä muutoksia, ja ulkomailta muuttaneet kaivosalan asiantuntijat toivat mukanaan uusia työmenetelmiä. Itävalta-Unkarin johto ei myöskään säästellyt rahaa kaivoksen kehitystyössä; yksi ensimmäisistä hankkeista oli maanalaisten raiteiden rakentaminen. Wieliczkan suolakaivoksesta tulikin yksi Itävalta-Unkarin tärkeimmistä tuotantolaitoksista. 1800-luvulla tapahtuneen teknisen kehityksen ansiosta kaivoksessa otettiin käyttöön muun muassa höyryllä toimivat nostokoneet ja suolamyllyt. Myös käsiporat korvattiin pneumaattisilla kallioporilla. Vuonna 1868 kaivokseen rakennettiin ensimmäinen vaellusreitti turisteille. Kierroksen aikana kuljettiin kaivoksen käytävillä muun muassa hevosvaunuilla. Matkailusta tulikin Wieliczkan kaivokselle uusi merkittävä tulonlähde.
Wieliczka 1900-luvulta eteenpäin
Sotien välinen aika oli paitsi teknisen kehityksen myös matkailun ja suolaterapian kasvun aikaa. Wieliczkan suolakaivoksen käyttöä jatkettiin myös toisen maailmansodan aikana. Onneksi laitos osoittautui hyödylliseksi natseille ja sen ansiosta kaivos selvisi sodasta vahingoittumattomana. Vaikeat ajat suolakaivokselle koittivat sen sijaan pian sodan jälkeen: 1940-luvun lopulta 1950-luvun alkuun. Puola oli tuolloin erittäin köyhä ja sodan runtelema maa. Kaivostoimintaa harjoitettiin paljon aiempaa enemmän valtion tulojen maksimoimiseksi. Valitettavasti tilanne riistäytyi käsistä, kun louhintatöitä laajennettiin kaivoksen keskiosiin eli lähelle historiallisia kaivosalueita. Lisääntynyt louhinta tällä alueella aiheutti epätasapainoa kalliomassassa. Kaivoksen olosuhteiden heikkenemisen seurauksena 1950-luvun lopulla aloitettiin ensimmäiset turvallisuustoimenpiteet kaivoksen ja historiallisten turistireittien pelastamiseksi. Vuonna 1964 vuorisuolan louhinta Wieliczkassa lopetettiin kokonaan. Sen jälkeen suolaa valmistettiin ainoastaan haihduttamalla sitä kallion uumenissa olevasta pohjavedestä, jota piti joka tapauksessa aktiivisesti pumpata pois maan pinnalle. Vasta vuonna 1996 tehtiin päätös lopettaa teollinen suolan tuotanto kokonaan. Siitä eteenpäin Wieliczkan suolakaivos on keskittynyt ainoastaan matkailuun. Nykyään suolaa tuotetaan vain matkamuistoksi turisteille. Paikallisetkin sanovatkin, että jokainen puolalainen
käy elämänsä aikana Wieliczkassa ainakin kolme kertaa: lapsena, vanhempana ja isovanhempana. Ehkäpä tämä pitää paikkansa myös suomalaisille Puolan matkan ystäville.
3. Turistireitit Wieliczkassa
Wieliczkassa on tarjolla useita erilaisia reittejä vierailijoille, mutta suosituin niistä on ehdottomasti peruskierros, eli niin sanottu turistireitti . Siihen sisältyy yhteensä vierailu 20 kammiossa, portaissa kävelyä 800 askeleen verran, yhteensä 3,5 kilometriä vaakasuorassa kulkevia käytäviä ja paluu takaisin maan pinnalle nopealla kaivosmiesten hissillä. Turistikierros ylettyy kaivoksen kolmannelle tasolle, joka sijaitsee 135 metrin syvyydessä. Kierros kestää noin 1,5 - 2 tuntia. Reitin kaunein ja vaikuttavin kammio on Pyhän Kingan kappeli. Reitin varrella näemme myös suolaveistoksia, suolajärviä ja vanhoja kaivoslaitteita, joita käytettiin aikoinaan suolan louhintaan ja kuljetukseen. Kierros sopii kaikenikäisille eikä vaadi keskimääräistä parempaa fyysistä kuntoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kierroksen aikana pitää kävellä portaita alaspäin yli 800 askelmaa. Wieliczka ei sovi myöskään ihmisille, jotka kärsivät ahtaan paikan kammosta. Itse kaivosalue ja sen käytävät on sinänsä hyvin leveitä. Ahdistavin hetki klaustrofobiasta kärsiville saattaa olla paluu hissillä maan pinnalle. Kaivoksen kolmannelta tasolta, joka on siis 135 metriä maanpinnan alapuolella, tullaan takaisin kaivosmiesten kimppahissillä, joka on usein hyvin ahdas ja täynnä ihmisiä. Itse kyyti kestää kuitenkin vain muutamia kymmeniä sekuntteja.
Toinen reitti on niin sanottu kaivosmiehen reitti. Se sopii seikkailijoille, jotka haluavat kokea jännitäviä hetkiä kaivoksen syvyyksissä. Tämä reitti sisältää vierailun sellaisiin kaivoksen osiin, joissa itse pääsee kokeilemaan, miten raskasta työtä kaivosmiehen työ aikoinaan oli. Osallistujille annetaan erityiset kaivosmiehen puvut ja kypärät ennen kierroksen alkua. Ennen kaivokseen laskeutumista jokainen saa lyhyen turvallisuuskoulutuksen, jonka aikana opetellaan käyttämään annettuja suojavarusteita: lamppua, kypärää ja hengityssuojainta. Retken arvioitu kesto on noin 3 tuntia. Kierros kattaa noin 1,9 kilometrin pituisen kävelyreitin ja sen aikana laskeudutaan aina 101 metrin syvyyteen asti. Tällä reitillä käytetään molemmilla kerroilla hissiä. Reitti ei sovellu pienille lapsille ja ikäraja onkin 10 vuotta. Tällä reitillä saa käyttää vain sellaisia kenkiä, jotka peittävät koko jalan. Kankaasta valmistettuja kenkiä ei suositella.
Järjestämme turisteille suomenkielisiä retkiä Wieliczkan suolakaivokseen. Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut saamaan kierroksen opastuksen suomeksi.
4. Wieliczkan kaivoksen kylpylä
Harva tietää, että kaivosalueella on myös kylpylä. Siellä hoidetaan muun muassa seuraavanlaisia sairauksia:
- krooniset keuhkosairaudet
- muiden hengityselinten krooniset sairaudet.
- allergiset sairaudet
- astma
Wieliczkan suolakaivoksen kylpylät sijaitsevat sekä maan alla että maan päällä. Kaivoksessa voi myös majoittua erityisessä kylpyläkammiossa, joka sijaitsee 135 metriä maanpinnan alapuolella. Kylpylässä ollessasi voit myös nauttia hieronnasta, fysioterapiasta ja lääketieteellisestä neuvonnasta.
5. Mielenkiintoisia faktoja Wieliczkasta
-Wieliczkan suolakaivoksessa oleva suurin veistos painaa 15 tonnia.
-Pyhän Kingan kappelissa järjestetään joskus konsertteja erinomaisen akustiikan ansiosta.
-Wieliczkassa on Euroopan ainoa maanalainen kirkko.
- Kaivoksen korkeimmassa huoneessa, Stanisław Staszicin kammiossa, tehtiin maailman ensimmäinen maanalainen ilmapallolento.
-Kuningas Kasimir III Suuren aikana Wieliczkan ja Bochnian suolakaivosten tulot kattoivat jopa 1/3 valtionkassan tuloista.
-Kaivoksessa sijaitsee Puolan ja samalla maailman ainoa maan alla sijaitseva kylpylä.
- Kaivokseen on järjestetty turistiretkiä säännöllisesti jo 1800-luvulta alkaen. Monet kuuluisat taiteilijat Frederic Chopinista Wolfgang Goetheen kävivät matkoillaan tutustumassa suolakaivokseen.
- Suomalainen kirjailija ja puolalaisten kirjallisuuden suomentaja Maila Talvio kirjoitti vierailustaan Wieliczkassa vuonna 1899 seuraavin sanoin: ”Me olemme syvällä maan povessa, keskellä suolaa. Suolasta on katto päämme päällä, suolasta seinät, permanto, pilarit, alttarit, portaat. Kruunut jotka kimmeltelevät katoissa, eivät ole kristallisia - kaikki on suolaa. Nämä äärettömät salit, joissa kuljemme, ovat vuosisatojen kuluessa syntyneet siten, että ihmiset ovat syöneet maan ontoksi. Tämä on kokonainen maanalainen valtakunta, jossa asutaan ja huvitellaan ja pidetään jumalanpalveluksia. Tätä ulottuu peninkulmien päähän.”
Comentários